Kodittomat kissat

Näillä kahdella kissalla on koti. Pikkusella ja Triolla. Uskallan väittää, että näillä on hyvä koti. Siitäkin huolimatta, että omistajalla on silloin tällöin päiviä, jolloin toisesta voisi tehdä rukkaset ja toisesta karvahatun.

IMG_9654

Trio on neljä tai viisi vuotias. En koskaan muista. Muistan vain, että se tuli meille vuoden ikäisenä kodinvaihtajana. Trio on…kuinka parhaiten kuvailisin, hmm, hieman yksinkertainen. Erittäin rakastava ja hellyydenkipeä. Ei viihdy sylissä ellei itse syliin tule, mutta tullessaan puskee, kehrää, väkkäröi, leipoo, rakastaa koko pienen kissan sydämellään ja kropallaan. Solmuun väännettävä.  Trio on toisaalta hyvin koiramainen kaikkine seurallisuuksineen ja vihellyksestä luokse tulemisineen. Toisaalta niin täydellisen kissa – pönttöuunin päällinen on paras paikka nokosille ja päivittäin saadaan pomppuloikkarallihepuleita ihan vaan siksi, kun ääni päässä niin sanoo.

IMG_20170303_172656_530

IMG_20170504_192914_031

Triolla ja Jerellä on ihan omat juttunsa. Trio käy laittamassa Jeren nukkumaan. Jere menee useimmiten aiemmin nukkumaan kuin minä. Trio seurailee iltaisin mitä tapahtuu ja kun mies siirtyy makkariin, kipittää Trio perässä. Siellä se kymmenisen minuuttia kehrää ja leipoo, ja tulee sitten  pois. Hyvin nukutettu. Trio haluaa myös mukaan yläkertaan pönttöuunin lämmitykseen. Yläkertaan ei ole kissoilla pääsyä, rappukin on suljettujen ovien takana. Mutta pönttöuunin lämmitys on näiden kahden jokin…juttu. Tällöinkin Trio seurailee tapahtumia – jaahas, alakerran pönttöön viritellään tulta. Jaahas, mies liikkuu. Kipikipikipi Trio on eteisen ovella odottomassa yläkertaan siirtymistä (naukukiukkuaa myös, jos eteneminen tapahtuu hänen mielestään liian hitaasti.)

IMG_20161210_143915

12170548_441594572691179_981423031_n

Pikkunen on minun elämäni kissa – ja minä hänen elämänsä ihminen. Suurin osa muista ihmisistä (ja eläimistä ja asioista ja mistä tahansa) on Pikkusen mielestä jotakuinkin perseestä, mutta minun kissani hän on ehdottomasti. Pikkunen täyttää joulukuussa 13 ja hän on ollut minulla pennusta asti. Muiden silmissä, ja minunkin, Pikkunen on erityisen tunnettu hänen ylhäisestä yrmeydestään. Eniten vituttaa kaikki. Anoppi esimerkiksi on nimennyt rakkaan lapseni vittusaatanaksi, hyvin kuvaavaa. Pikkunen ei ole ilkeä eikä paha (saattaa toki räpsäyttää kynsille jos ei mene mielen mukaan, mutta jos kissaa osaa lukea niin tältä välttyy), hän vain näyttää siltä. Ja osoittaa yrmeytensä kyllä. Yleensä vain mulkoillen kaikkea ja kaikkia, mutta joskus osaa vetää nerokkuuden puolelle – esimerkiksi kiipeämällä joka vierailulla juuri sen ihmisen syliin, joka ei pidä kissoista ja vähän pelkääkin niitä (ja kyseessä siis kissa, joka ei mene kenenkään muun syliin kuin minun ja joskus hellyyspäissään Jeren, terkut vaan Tiinalle!).

IMG_20170301_203352

IMG_20170304_084126_436

Minulle voidaan kuitenkin näyttää se helläkin puoli. Kehrätä ja puskea, kiivetä syliin leipomaan. Pennusta asti Pikkunen on nukkunut kerällä minun tyynyni vieressä, ja nukkuu siinä edelleen. Minulla on yksi kuvaava esimerkkikin siitä miten joku ihminen on kissan. Muutimme vuosia takaperin. Minä olin töissä kun oli viimeisten tavaroiden sekä kissojen muutto – Jere muutti ne siis yksinään. Pikkunen oli uudessa asunnossa ollut todella pelokas ja ahdistunut. Kulkenut seinän viertä matalana, ei ollut rentoutunut hetkeksikään. Kun minä pääsin töistä menin tietenkin suorinta tietä tähän uuteen asuntoon. Kissassa tapahtui kuin taikaiskusta PIM! ”Ai sinäkin olet täällä!” Minut nähtyään loppui pelokkuus ja epävarmuus kuin seinään, elämä jatkui täysin normaalina, vaikka kämppä ympärillä muuttuikin.

IMG_20161114_093821

IMG_20170208_110955

Yritin pikaisesti googlettaa tilastoja kodittomista kissoista, mutta en löytänyt. Tilastoja siitä kuinka paljon Suomessa otetaan kiinni kissoja, joita ei kukaan kaipaa. Kuinka moni näistä kissoista jää vaille kotia. Kuinka moni kaunis, terve, pentu, nuori tai aikuinen joutuu piikille, kun kukaan ei välitä. Onneksi en löytänyt tilastoja. Sydämeni särkyisi.

Sydämeni ei myöskään pysty käsittämään, että miten vielä näinä aikoina, 2010-luvun Suomessa, on edelleen kesäkissoja. En ymmärrä, en käsitä. Kesäkissan ottajista minulla olisi paljon painokelvotonta sanottavaa. Totean kuitenkin vain, että olen ollut aina jotensakin sitä mieltä, että ihminen joka ei siedä eläimiä on jotenkin epäilyttävä. Ihminen, joka satuttaa eläintä satuttamisen ilosta tai välinpitämättömyyttään, on paha.

En myöskään pysty käsittämään, että tänäkin päivänä kissojen annetaan juosta irti leikkaamattomina. En hirveästi fanita irtijuoksemistakaan (etenkään kaupunki- tai muilla liikennöidyillä alueilla), mutta leikkaamattomuus menee aivan yli hilseen. Siellä ne viipottaa ja kissat, siis nehän lisääntyy kuin…no, kissat. Pentueita löytyy sitten, jos löytyy, ties mistä kivenkoloista ja heinäladoista ja taaskaan kukaan ei välitä. Ei emosta, ei pennuista. (Tai jos kissa sattuukin tekemään pentunsa kyrpämäisen  omistajansa luo, niin kätevä tapa hankkiutua ei-toivotuista pennuista eroon on esimerkiksi hukuttaa ne tai hylätä muovipussissa roskikseen. Eikä emoa tietenkään edelleenkään leikata.)

Kyllä, kärjistän. Suurin osa ihmisistä kuitenkin, toivoakseni, on varustettuna aivoilla ja sydämellä. Suurin osa kissaihmisistä on, no ehkä hieman vinksahtaneita, mutta varmasti eläimensä hyvinvoinnin puolella. Mutta silti näitä [sensuroitu] tyyppejä on liikaa. Yksikin kaltoinkohdeltu eläin on liikaa.

Törmäsin Facebookissa paikallisen löytöeläinhoitolan sekä heidän kanssaan vapaaehtoistyötä tekevän tyypin ilmoitukseen, että kodittomia kissoja on nyt hoitolan ja sijoituspaikkojen kädet täynnä ja loukutuksia jatketaan yhä. Näköhavaintoja on isosta irti juoksevasta populaatiosta ja vasta osa saatu kiinni ja turvaan. Sydämeni sanoi taas vähän riks ja raks.

Sitten laitoin viestiä. Ilmoitin, että meille mahtuu. Meillä on tarjota loppuelämän koti, rakkautta, lämpöä ja ruokaa kahdelle raasulle. Kerroin, että iällä ei ole väliä – mielellään ottaisinkin nuoria aikuisia tai aikuisia, sillä niille on aina vaikeampaa löytää koti kuin pennuille. Ainoaksi kriteeriksi laitoin, että superarka ei voi olla, kun meillä kuitenkin täällä häärää kaksi kissaa ja yksi aivoton saksalainen. Hoitolassa/sijaiskodissa pidetään kiinni otettuja kissoja (vähintään) viisitoista vuorokautta. Mikäli tämän ajan kuluessa ei kukaan kaipaa kissaa kotiin, on kissan kohtalona joko uusi koti tai useimmissa tapauksissa piikki. Mikäli näitä kahta varaamaani ei kukaan omakseen tunnista niin he muuttavat meille marraskuun alussa. Tällä hetkelle meille on varattuina kaksi kaunokaista: puoli vuotias kirjava tyttö ja aikuinen mustavalkoinen tyttö.

Auttakaa tekin! Jos ei ole mahdollista tarjota kotia sellaista tarvitsevalle eläimelle tai budjetti ei anna periksi rahalahjoituksille eläinsuojelutyölle, niin muillakin tavoin voi auttaa. Monet paikalliset hoitolat esimerkiksi ottavat ilolla lahjoituksena vastaan vanhoja peittoja, tyynyjä, pyyhkeitä ja muita sen sellaisia.

IMG_20170428_073134_657

 

Mainokset

10 vastausta artikkeliin “Kodittomat kissat”

  1. Ihania karvapalleroita!

    Meillä on tuo meidän Pöltsi ja en kanssa tiedä mitä olisi sille tapahtunut jos en olisi sitä 8 vuotta sitten meille hakenut. Me leikattiin kissa heti kun se oli mahdollista, vaikka se oli vielä sisäkissa silloin. Täällä maalla se on nyt saanut olla vapaana. Kauas se ei mene, koska juoksee pihaan aina kun tullaan kotio. Autot se selkeästi tunnistaa äänistä. On myös hellyyden kipeä. Harvoin jää syliin jos siihen otetaan, mutta voi pitkiäkin aikoja olla rahnutettavana jos itse tulee luokse. Lapset on saanu tunkea sormia korviinsa ja nostaa syliin (kun vanhempien silmä on välttänyt). Kestää lapsilta oikeastaan mitä vaan ja yleensä tassullaan on mua sitten läppässy kuin käskeäkseen hiukan kattomaan mitä ihmispennut tekee. 😄

    Liked by 1 henkilö

  2. Kuvaukset ja kuvat Triosta ja Pikkusesta näyttäisivät osuvat kyllä niin yksiin, etten voinut kuin nauraa.

    Mä joudun tekemään kamalan tunnustuksen. Kissat on ihania ja kun olin lapsi, mummolassa maalla oli kissoja ja itsellänikin on ollut kissa. Mutta sitten menin rakastumaan ”kolliin”, josta sittemin tuli AM, joka on alreekinen kissoille.
    Poika oli ehkä n. 3 vee kun rupesi haluamaan meille kissaa, eikä tietenkään ymmärtänyt, mitä tarkoittaa ”allerginen”, siis alreekinen, niin kuin hän itse myöhemmin selitti. Joten yksinkertaistin. Pienen Pojan pitää tehdä valinta: jos me otetaan kissa, iskän pitää muuttaa pois. Iskä ei voi asua kissan kanssa samassa kodissa. Ja pieni Poika OIKEASTI mietti varmaan sellaisen kymmenen minuuttia mitä hän haluaa tehdä: ottaa kissan vai pitää iskän! Hän valitsi sitten lopulta iskän. Iskä sai jäädä ❤
    Tunsin itseni kyllä tosi huonoksi ihmiseksi.
    Nyt, kun Poika on melkein 30, hän soitti ja kysyi saako hän ottaa tyttöystävän kissan luokseen, kun tyttöystävä muuttaa asuntoon, johon ei saa viedä eläimiä. Vastasin, että tottakai, eihän se meille kuulu, sun asunto. ”Mutta kun iskä on allerginen” ❤ Ajatteli, ettei voi tulla käymään, jos siitä tulee jotain ☺ Nyt sitten asustelee kissan kanssa kahden – ja on onnellinen ❤❤

    Liked by 2 people

    1. Itse asiassa tunnustit tuon jo joskus aiemminkin, mutta ei se mitään ku yhä vaan naurattaa pienen pojan pohdinnat 😀

      Meillä on kotikotona ollut kissoja aina, samoin minulla kun muutin omilleni. Lapsena sain jonkin verran allergisia oireita (kutisevat silmät, punaiset laikut, aivastelu), mutta eivät siis olleet jatkuvia. Olen ikuisesti äidilleni kiitollinen kun hän päätti ”siedättää” minut kissoihin – nykyisin oireilen äärimmäisen harvoin. Omista en juuri koskaan, jotkut vieraat kissat jostain syystä aiheuttavat voimakkaammin, mutta eivät nekään kaikki.

      Tykkää

  3. Minuu kans ottaa syämmestä aina, kun luen paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kissajulkaisuja. Vaikkei tää niin iso paikkakunta ole, niin kissoja vaan tursuaa joka suunnasta. Niitä syntyy puolivilleiksi, niitä tuupataa kissatalolle ja hylätään noin vaan, en kestä! Yksi kaverini on töissä paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä (ja jakaa kissauutisia usein!) ja useampi kaveri onkin sitä kautta löytänyt uuden kehrääjän tai ottanut poikasia kotikasvatukseen, sopeutumaan ihmisiin ja sisällä elämiseen.

    Usein olen haaveillut itsekin kisusta, mutta koska allergia ja liikkuva luonne, en voi tänne sellaista ottaa mouruamaan ikäväänsä. Niin kuin en pupua ja tai koiraakaan (koiraa en tosin muutenkaan ottaisi kerrostaloon). 😦 Sen sijaan oonkin välillä lahjoittanut roposia keräysastioihin baarin/kaupankassalla.

    En muista oonko ennenkin jo ihastellut, mutta siis toi Trion väritys on u p e a . <3__<3

    Liked by 1 henkilö

    1. No niinpä, ihan kamalaa 😦

      Itse olen haaveillut siitä, että voisi toimia sijaiskotina kodittomille niiden omaa loppuelämän kotia odotellessa. Mutta ei meillä ole tiloja sellaiseen. Ja tunnen kuitenkin itseni ja tiedän, ettei minusta ehkä kuitenkaan olisi sellaiseen. Niin moni kuitenkin päätyisi lopetettavaksi eikä minun sydän kestäisi luopua – eikä tässä nyt _ihan_ hulluksi kissanaiseksikaan voi heittäytyä ja antaa kotia kaikille maailman raasuille.

      Juu, Trio on kyllä todella kaunis ja mitä mainioin pakkaus muutenkin ❤

      Tykkää

  4. IHania kattimuksia!
    Mullakin oli ihanuudet Leevi ja Otto, joista Leevi oli pelastettu pussista Härmälän leirintäalueen ROSKAKORISTA sisarensa kanssa. Ihmiset todellakin osaa olla sydämettömiä. Uhh, en kestä tuota edes ajatella 😦
    Allerginen mies taipui tiukkaan allergialääkitykseen kun tavattiin ja elelimmekin onnellisina karvakasojen kera kunnes tyttärellä todettiin paha allergia alle 3 vuotiaana. Onneksi pojat pääsivät vanhapoikaisännän tykö maaseudulle, mutta voi sitä surua ja itkua.
    Onneksi veljellä ja vanhemmilla on kissoja sitten ruuhkaksi asti, että pääsee rapsuttelemaan.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s